Mä en osaa nukkua täällä. Siis väsyttää kyllä älyttömästi, mutta illalla en vaan mitenkään saa unta. Pää elää ihan täysin jo Kiinassa, mutta kroppa taitaa tulla vasta jossain Novosibirskin kohdilla. Eikä tässä muuten mitään ongelmaa olis, mutta harkassa ensimmäiset pari tuntia menee head nursen ja lääkärin raportilla, kierrolla. Mistään ei ymmärrä mitään, eikä parin tunnin aikana kukaan käännä muuta kuin, että nyt käydään potilaiden yöllisiä/eilisiä/ jotain muita asioita läpi. Enpä olisikaan tuota itse arvannut…  Paikallaan seisominen, tyhmänä, mitään ymmärtämättömänä seisoskelu ja pelkkä katselu ei kyllä yhtään jaksa piristää. Haukottelua ei voinut estää.

Tänään kysyin, kun olin jo monta vauvaa nähnyt hierottavan auringonkukansiemenöljyllä, että olisiko mahdollista jossain vaiheessa, että minä saisin kokeilla. Hieman naurua ja: ”No.” Jaaha, no tämä onkin todella opettavaista seurata vierestä. Menossa tuolloin ehkä päivän seitsemäs hierottava vauva.

Osastolla on tällä hetkellä lääkisopiskelijoita opettamassa tai muuten vain heilumassa torontolainen lääkäri, joten liityin sitten siihen seuraan hetkeksi.  Lähes kaikki lääketieteelliset termit menivät ohi, mutta kertaakaan ei väsyttänyt, oli niin ihanaa kuunnella kunnollista englantia ja periaatteessa ymmärtää. Ainakin erotti sanojen rajat!

Kysyin tänään jälleen jossakin vaiheessa, olisiko minulle jotain tekemistä. Eipä ollut. Monesti myös minut istutettiin johonkin tai ”käskettiin” sohville lepäämään. Tänään en kuitenkaan nukkunut päikkäreitä, toisin kuin muutamat muut hoitajat.

Tänään kuitenkin pääsin sen verran vauvojen kanssa tekemisiin, että syötin muutamaa : ) Niin pieniä ja niin suloisia. Tosin yksi sitten meinasikin hiukkasen väsähtää syömisestä ja happisaturaatio laski hurjasti. Onneksi oikea hoitaja oli lähellä ja ”pelasti” vauvelin. Syöttäminen oli kivaa, vaikkakin siinä meni kyllä tosi vähän aikaa ja tylsää oli lähes koko päivän. Ohjaaja kysyi jossain vaiheessa jopa, että olisiko mulla oma tietokone mukana. Hieman erilainen tämä työkulttuuri täällä kuin Suomessa.

Töitten jälkeen bussiin ja bussissa pienet päikkärit. Ilmiselvästi alan kiinalaistua, kun bussin kovilla penkeillä nukkuminen on niin helppoa. Ja oikean pysäkin ohikaan ei olla nukuttu. Vielä.

Syömässä käytiin ulkoapäin kivannäköisessä paikassa. Sisällä haisi reippaasti tupakka, mutta takaisin ulos ei käännytty. Ruokalistat vain kiinaksi, mutta kuvilla. Tarjoilijarouva yritti lausua meille kiinaksi ruokia, mutta ei ihan ymmärretty. Viereisestä pöydästä rouva sitten huitoi englantia puhuvan miehen tulkkaamaan ja näin saatiin tilaus tehtyä. Samainen mies (Amerikassa asunut kiinalainen) piti huolen sitten kaikesta muustakin. Hyvää palvelua noin niin kuin asiakkaalta asiakkaalle :D

Tänään yritys mennä aikaisin nukkumaan, joten lörpöttelyt sikseen. Huomenna aion syöttää monta vauvaa!