Tarkoituksena oli tänään suunnistaa YuYuan Gardeniin, mutta aamulla satoi niin paljon, ettei puistoreissu tullut kuuloonkaan. Tiellä oli vettä varmaan parikymmentä senttiä. Tämä ei kyllä johdu äärettömän suuresta sademäärästä, vaan sadevesikaivojen vähäisyydestä/väärästä paikasta. Mitähän ihmettä tällainen kaivo hyödyttää jalkakäytävällä, joka on kymmenisen senttiä ajotietä ylempänä... Taas näitä asioita, joita en ihan täällä käsitä.

Siis, tämän sateen takia sitten Qipu Lulle, ostosparatiisiin... "Bags and watches!" "Beautiful lady: bags, good quality, Gucci, Prada!" Näihin tuputtajiin meinaa hermo ihan vähän kärvähtää. On niitä "mukavia", joista pääsee helposti eroon ja niitä, jotka jäävät roikkumaan pitkäksi aikaa perässä.

Ajattelin etukäteen, etten tänään ostele kauheasti mitään. Ei onnistunut. Muutama laukku, muutamat kengät ja vähän tuliaisia tarttui mukaan. Kyllä pienijalkaiset ja muutenkin pienet ja hoikat ihmiset olisivat tuolla aivan taivaassa.

Heltsu osti matkalaukun, joten saatiin raahattua ostokset kätevästi asuntolalle. Meidän kolmen tämän päivän ostokset täyttivät matkalaukun aika kivasti. Pientä rajoittamista shoppailussa pitää kyllä ruveta harjoittamaan ihan urakalla.

Tuliaiset aiheuttavat päänvaivaa, mutta onneksi tässä on vielä aikaa.

Nyt aloitellaan elokuvailtaa, elokuvana Sinkkuelämää 2. Kiitos minulle, kun jaksoi enemmän ja vähemmän laillisesti latailla elokuvia ulkoselle, niin on mitä katsoa. Perimmäinen tarkoitus elokuvien ja sarjojen mukaan ottamiselle oli pelko kahden viikon yhtäjaksoisesta ripulista/oksennustaudista, jonka aikana ei ole mitään muuta tekemistä kuin katsoa koneelta leffoja. Kiitos mahtava minä!

Lisäystä: unohdin aivan täysin mainita lampunvaihto-episodista! Tapahtui eilen, eli perjantai-iltana: JR:n kiina-sanakirjasta löytyi kohdasta Valituksia "Lamppu on rikki"-fraasi. Kirjan kanssa marssin alakerran sedän luo ja osoitin kirjoitusta. Setä vähän naurahti ennen kuin luki tekstin. Sitten osoitti kysyväti lamppua. No joojoo, justiinsa lamppu. Soitto jonnekin ja selitystä asiasta, sitten selitystä hieman kovempaan ääneen ja lopuksi muutama sana ihan huutaen. Puhelu loppui ja setä huitoi minut lähtemään. Ymmärsin, että joku on tulossa. Sitä, että milloin, ei mitään hajua. Pääsin takaisin yläkertaan selittämään hommaa tytöille ja aikaa menee arviolta kymmenen minuuttia, niin joku huoltomiehen tyylinen lampsii loisteputken kanssa ovelle. Perjantai-iltana klo 20! Sitten nostetaan pieni jakkara tuolin päälle, keikutaan hetki ja tadaa valot toimii taas.  Ei muuta kuin: 谢谢 ! : )