Aamu meni pakkaillessa, kaupassa käydessä ja odottaessa, milloin voidaan lähteä Shanghai Railway Stationille. Lähdettiin varmuuden vuoksi reilu kolme tuntia ennen junan lähtöä. Ei olis kyllä tarvinu ihan niin aikaisin lähteä, mutta eipä ainakaan myöhästytty!

Pienen pohdinnan jälkeen löydettiin itsemme kuitenkin turvatarkastusten jälkeen odotusaulasta nro 6.  Ei mikään ihan pikkuinen paikka.

Pelättiin pahinta, mutta yllätyttiin ihan positiivisesti. Kuuden hengen boksit, sängyt kolmessa kerroksessa. JR:n kanssa oltiin ylimmäisissä pedeissä, joihin pääseminen olin ensimmäisellä kerralla ihan saavutus ja Heltsu keskipedillä. Ylhäällä ei mahtunut istumaan, mutta peitto, tyyny ja lakanat löytyivät! Ja ilmastointi, joka puhalsi niin kylmällä, että vartin jälkeen nenä oli tukossa ja GT:n toppi täytyi kääriä huiviksi.

Matkaseurana meillä oli kolme kiinalaista vanhusta.  JR:n arvio seuraavasta aamusta meni näin: ne herää kuudelta, aloittaa tai ji-harjoitukset miekkojen kanssa. Ja niillä miekoilla ne leikkaa meidän nenäkarvat. Ei meitä väsyttänyt, ei edes siinä vaiheessa kun muisteltiin Meksikon pikajunan sanoituksia.

Junan vessa. Reikä lattiassa, aivan kuten monessa muussakin julkisessa paikassa. Lisäksi tietenkin junan heiluminen ja kääntyily. Yllättävän helppoa ja ainakin hygieenistä, kun ainoastaan jalkapohjat koskettavat vessaa .

Jonkun aikaa sain yöstä nukuttua, mutta paremminkin olen joskus nukkunut.  Sunnuntaina 11.9. aamulla 15 tunnin jälkeen oltiin perillä Beijing Railway Stationilla.