Masentava päivä. Töissä ei ollu mitään. Kukaan ei puhu mitään mulle, eikä muutenkaan huomioi. Kovasti ihmettelen, että miten nää kehtaa. Tosin iteki ollu aika apaattinen ja ollu vaan. Ei enää millään jaksais olla kiinnostunut seuraamaan vierestä - ainakaan silloin, kun kukaan ei millään tavalla noteeraa, että edes olen paikalla.

Ymmärrän kyllä, ettei Cindylla ole aikaa mulle, kun se tekee nyt omien hommien lisäks myös oh:n työt ja osastolla häärii muitakin opiskelijoita ku mä. Valmistelin siis jälleen keissiä, jota ei sitten tänään ollutkaan.

Onneks enää huominen ja koittaa hetken vapaus! Viimeinen viikko seikkaillaankin sitte kaikki kolme NICU:lla. Sitten koittaa ansaittu loma!

Olen bussimatkoille ja töissä restin aikaan lukenu elämäni ekan Torey Haydenin kirjan. Koukutuin ja täytyy heti saada käsiin joku toinen, kun palaan Suomeen. Ja parikymmentä sivua vajaa on vielä Eve Hietamihen Yösyöttö. Se kannattaa lukea!

Pitkästä aikaa olen siis lukenu ihan kirjoja! Ja edelleen tykkään siitä ihan älyttömästi. Pitäisköhän jotenkin mahduttaa lukeminen aikatauluun kotioloissakin. Niinku vaikka vähentämällä netissä hillumista? :D Olen siis muuttunut mies! Tai siis, no... olen muuttunut! Käytän jopa hampaitten pesun yhteydessä mukia! Hammasmuki mulla on ollu viimeks joskus ehkä kymmenen vuotta sitten. Sitä en ota kyllä käyttöön kotona. Täällä ton kuraveden käyttö hampaitten pesussa tuntuu jotenkin kivemmalta mukista käsin.

Töitten jälkeen ei tehny juurikaan mitään ihmeellistä. JR:n kanssa käytiin Carrefourissa. Ostin vähän ruokajuttuja, jotka lähtee mukaan Suomeen joko laukussa tai paketissa. Ja vähän suunniteltiin postipakettien lähettämistä, harjoituspakkauksia ja muuta.

Illat täällä kuluu ihan liian nopeasti, kun vasta viiden jälkeen ollaan asuntolalla. Kauppareissuissa menee yllättävän paljon aikaa. Varsinkin, jos mä haluan kiertää kaiken käsirasvoista kuivattuihin minikatkarapuihin. Sitte pitäs vielä ehtiä suihkuun ja viettämään aikaa vaikka Sinkkuelämän parissa ;) Sinkkuelämää kutsuu siis nyt!