Yön nukuin vaihtelevalla menetyksellä junassa. Parin elokuvan jälkeen  alkoi sopivasti nukuttaa. Ei kiinalaisen junan kova penkki täydessä vaunussa, tupakan käryssä (vaunussahan ei saa polttaa, mutta siinä eteistilassa kyllä saa ja tietenkin on sallittua sytyttää tupakka kävellessä sitä eteistilaa kohti, tietenkin!), valojen ollessa päällä ja kiinalaisten jutellessa  ole mikään täydellinen nukkumapaikka. Sain kuitenkin kohtuullisen hyvin nukuttua olosuhteet huomioon ottaen. Niska meinasi jumahtaa monta kertaa aivan täysin, kun röhnötin osittain pää pöydällä parin muun kiinalaisen kanssa.

Aamulla heräsin lopullisesti, parin melkein heräämisen jälkeen 7 jälkeen. Enää muutama tunti. Tosin olin muistanut väärin ja siitä ajasta, kun mun mielestä olis pitäny olla jo perillä, istuttiin vielä tunti. Hainaniin mennään sitten kyllä vaakatasossa, makso mitä makso!

Shanghaihin pääsy oli ihan kun olis kotiin tullu. Vessassa oli kosteutta ja lattialla luikerteli pikkuisten iilimatojen tyylisiä toukkia. Tulikuumaa vesisuihku koko kylppäriin, niin johan matosetkin ottivat ja lähtivät. Löhötessä meni päivä.

Illalla lähdettiin JR:n, postikorttien ja muutaman paketin kanssa postiin. Useampi kymppi vierähti neljän paketin lähettämiseen. Vielä pitäis yksi iso paketti laittaa kotiin tulemaan. Pientä operationia pakettien laittaminen kyllä vaati. Täytin neljän paketin lähettämistä varten monta lappua, joihin osaan piti myös luetella, mitä paketti sisältää, mitä mikäkin tavara painaa ja mikä on niiden arvo dollareissa ja toiseen lappuun arvo yuaneissa. Siinä sitten heiteltiin arvioita alakanttiin, ettei vaan mee 45 euroa rikki. Sen verran saa laittaa lahjalähetyksenä.

Otsikon pähkäily ja tuskailu liittyi siis Hainaniin matkustamiseen kuuden matkalaukun kanssa, postipaketteihin, teen tullimaksuihin ja muitten tavaroitten maksuihin ( EU:n ulkopuoleltahan saa periaatteessa tuoda vain 175 eurolla tavaraa, käytännössä porukka raahaa paljon enemmän, raahaahan?!) ja kaikkeen muuhun. Me tehdään nyt kärpäsestä härkästä ihan urakalla!