Aamu alkoi loistavasti. Olin vielä melkein nukkumassa, kun joku tulee omilla avaimilla mun huoneeseen. Tajusi kyllä heti, ettei hups, ei tänne. Mutta mulla jälleen hyppäs sydän kurkkuun. Olin vielä liian aamupöhnässä, että en tajunnu ees mitään huutaa sängyn pohjalta. Olis kyllä pitäny!

Lauantai vietettiin suureksi osaksi kuka missäkin. Mä lähdi People's Squaren ympäristöön, tarkempana suunnitelmana oli ainoastaan käydä Shanghai Museumissa. Päätin, etten sen tarkemmin tutki, missä tämä museo tai mitkään muut kohteet sijaitsee, vaan päätin hihhuloida ja etsiä. Hieman kiertelyä puistossa ja kaduilla ja tadaa: museo löytyi. Kartat on ihan yliarvostettuja, kun on kyseessä tällainen suunnistamisen mestari! :D

Shanghai Museum kuului niihin omiin pakko-käydä -kohteisiin. Ei se mikään huippukiva ollut, enemmänkin tylsä niin kuin museoitten kai kuuluukin, mutta läpi tuli käveltyä. Sitä paitsi saivatpahan kiinalaiset taas kuvattavaa. Ilmeisesti olin joittenkin mielestä kiinnostavampi kuin vanha kiinalainen keramiikka.

Kävin museoitten välissä pienessä kahvilassa syömässä. Ensimmäistä kertaa elämässäni join vastapuristettua omenamehua. Oli aika ihanaa :)

Sitten MOCA:an (Museum of Contemporary Art), josta tykkäsin huomattavasti enemmän kuin Shanghai Museumista. MOCAssa oli Pixar 25 years of animation -näyttely menossa. Harmi, ettei siellä saanut kuvata juuri mitään.

Pyöriessäni Kansanaukion ympäristössä törmäsin tai lähinnä ohitin pari suomalaisperhettä. Ensimmäiset suomenkieliset sanat Kiinassa muilta kuin JR:lta tai Heltsulta. Ihmeellistä! Muutenkin kaduilla kävellessä jää länkkäreitä tuijottamaan varmaan samalla tavalla kuin kiinalaiset.

Takaisin metrolle päin kävellessä tallustelin taas puiston poikki ja ihastelin kaikkia juttuja. Lammen rannassa mies soitti jotain kanteleen tyylistä soitinta tosi taitavasti ja paljon ihmisiä oli sitä kuuntelemassa. Toisessa paikassa miehet pelasivat korttia. Olivat oikeastaan pelanneet varmaan koko päivän. 

Kaikkein mielenkiintoisinta oli "match making-markkinat". Ihmettelin jo mennessäni, että mitä ihmeen lappuja kaikki olivat esittelemässä. En sen enempää ensin asiaa tutkinut, kävelin vaan ohi. Takaisin tullessa yhden nuoren tytön ja parin pojan porukka pysäytti mut ja kyselivät, mistä olen kotoisin ym. (Eivät sentään aamupalasta kyselleet, kerrankin!) Pyysin heitä selittämään, mitä ihmettä siinä tapahtui, kun porukkaa oli niin älyttömästi. Yksi pojista sitten kertoi, että täällä vanhemmat etsivät lapsilleen puolisoita. Hän näytti sitten yhtä lappua, jossa kerrottiin pojan syntymävuosi, pituus ja muita asioita. Suurin osa "paritettavista" on kuulemma n. kolmekymppisiä.

Asuntolalle takaisin ja illalla vielä  Super Brand Mallille syömään. Ennen syömään menoa käytiin turistibussiajelulla. Ajelu oli huono, mutta Shanghain valot on mahtavat, edelleen.

Tykkäsin päivästä, kun sai mennä ja tehdä ihan ite. Mietittiin, että vois useamminkin liikuskella itsekseen. Käy mulle! Löysin monia paikkoja ja juttuja, mitä vielä tahdon tehdä ja nähdä täällä. Aika käy siinä mielessä vähiin.