Eilen illalla syötiin Pekingin ankkaa. Eikun, enkös mä sen jo kertonut. No enpä muista. Tämän päivän sepustuksia kirjottelen nimittäin junasta nro t109. Matkaa on takana alle tunti ja edessä tuskallisen monta. Mahtavaa, että miniläppärin akku kestää useamman tunnin.  Palaan tähän matkaselostukseen myöhemmin. Nyt jotain tästä päivästä.

Heltsu kävi aamusta katsomassa Maoa arkussaan ja minä ja JR jäätiin hotellille pötköttelee. Tutkittiin vähän Hong Kongin juttuja ja teen tuontirajoituksia. 100g saa tuoda tullitta. Siis sata, 100! Oon ostanu varmaan kaks kiloa. Tosin aikaisempi oma veikkaus tuontirajasta oli 250g, mikä oli aika lähellä. Nyt on vaihtoehtona joko uhmata rajoituksia ja toivoa parasta, yrittää lähettää isomman satsin kaikkea, jonka mukana myös teetä tai parhaana vaihtoehtona lähettää omia teepurkkeja kaikille sukulaisille, ystäville ja kylänmiehille haettavaksi postista. Lähettää saa lahjaksi myös sen 100g. Eli mitäpä ihmettä tehdä purkeilla, jotka painaa yli sen. Ääääää.

Hotellihuone luovutettiin puolen päivän maissa pois ja lähdettiin sitten kiertämään läheisen järven ympäristön pikkuputiikkeja. Mukaan tarttui tänään tosi kivoja juttuja, mutta ei liikaa mitään. Oon tosi ylpee itestäni! Silti laukku (se melkein aito Samsonite) täyttyi kivasti.

Löysin käppäillessäni järven rantakatuja yhden vietnamilaisen ravintolan ja siellä käytiin syömässä. Varmaan koko reissun parasta ruokaa – Mellow vietnamese curry chicken. Ja vaikka oli hyvä ravintola, ei hinnat kuitenkaan liian suuria ollu.

Syömisen jälkeen vielä riksa-ajelulle pitkin hutongeja. Ihan riistohinta toisaalta, mutta melkein hävetti istua kyydissä kun pieni kiinalainen polkee menemään. Hutongit on kyllä ihania ja jos joku suunnittelee Pekingiin menoa, on ne ehdoton kohde. Muuten en sitten juurikaan Pekingin nähtävyyksistä tiedä (lukuun ottamatta Kiellettyä kaupunkia yms.).

Beijing Railway Stationille taksilla, jonka takapenkille pikkulapsi oli juuri pissannut. Onnea vaan seuraavillekin sen taksin matkustajille! Asemalle päästiin ja postiin käytiin heittämässä muutamat kortit. Yritin myös laittaa pientä pakettia, mutta edellisellä asiakkaalla kesti ja kesti ja kun homma oli ohi, niin virkailijalla kesti ja kesti. Jäi sitten lähettämättä. Huomenna Shanghaissa sitten.

Juna yllätti. En osaa sanoa, onko yllätys positiivinen vai negatiivinen. Meillä on siis tälle vaivaiset 13 tuntia kestävälle matkalle kovat istumapaikat. Tosin ei nää kovat nyt niin kovat ole, mutta nukkumisesta tuskin tulee mitään kaikesta kiinalaistumisesta huolimatta (kiinalaisethan siis nukkuu miten vaan, missä vaan, millon vaan) . Istun vähän erillään JR:sta ja Heltsusta viiden kiinalaisen kanssa. Vieressä istuva setä höpöttää ilmeisesti jotain hauskoja juttuja, kun kaikki muut kuuntelee ja naureskelee välillä. Harmittaa, että en ymmärrä mitään. Tosi ystävällisen oloisia ihmisiä. Tekivät jopa pöydälle tilaa, kun nappasin koneen esille.

Osa ihmisistä muuten seisoo täällä. Kyllä tää istuminen on siihen verrattuna luksusta. Ja onneks mulla on paikka ikkunan vieressä, niin nukkumista viitsii jossain vaiheessa edes yrittää. Tällä rivillä on siis kolme paikkaa vierekkäin ja vastapäätä myös kolme. Heltsun ja JR:n rivillä vain kaksi.  Keskipaikka olis ollu tuskainen.

Kohta siirryn Uuno Turhapuron maailmaan :D ja yritän kuluttaa tästä ajasta edes vähäsen silleen.

Lopusi kiitän vielä ylempiä voimia tai kiinalaisia ripulilääkkeitä, että maha on taas normaali! Olis matkasta tullu ”aika” mielenkiintoinen muuten. KIITOS!