Viimeinen harkkapäivä! Haikein tunnelmin lähdettiin sairaalalta.

Ensin hieman selotusta päivästä. Vauvahierontaa ja heippoja vauvoille. Seuraavan kerran pienten vauvojen kanssa saa olla varmaan tosi pitkän ajan päästä. Klo 11 Ms. Gu tuli osastolle ja me ja osa meidän ohjaajista keräännyttiin conference roomiin pitämään loppumiittinkiä. Saatiin vähän palautetta harkasta ja todistukset. Syötiin hyvin jonkun muun piikkiin, otettiin valokuvia, annettiin lahjat ja sanottiin heipat.

Käytiin vielä napsimassa vähän sairaalan yleisissä tiloissa kuvia ennen, kun bussi huristi pois sairaalalta. Outoa, ettei varmaan enää koskaan tule tuonne sairaalalle menemään...

Välillä on harkassa ollu hauskaa ja erityisesti tällä viikolla, kun väsymys ainakin mulla hieman painanut ja ollaan kolmestaan oltu rätkättämässä samalla osastolla. Tämän päivän tähtihetkenä JR:n vessajuttu. JR:n luvalla kerron myös hänen vatsantoiminnastaan, eli pientä alustusta otsikon mukaiseen lausahdukseen: ripuli -> siihen Imodiumia -> ummetus ja jännitys verisuoni-katkee-päässä-kakasta. Vessan ovesta ulos astuessa ja kiiruhtaessa pesemään käsiä JR huudahtaa: "Luojan kiitos, se oli vain pieru!"  Ei tainnu pokka ihan pitää ja päivän mittaan ollaan ehkä pariin otteeseen otettu uusintanaurut. Luojan kiitos, täällä ei ymmärretä suomea!

Ollaan siis reissun aikana vähintään joka toinen päivä puhuttu vessajuttuja.

EN TIIÄ, MUTTA  nyt alko viikonloppu ja kolmen viikon loma Kiinassa! (+pari viikkoa pakkolomaa Suomessa)

P.S. Tämän päiväisen pakkauksen perusteella lähden huomenna lähettämään kymmenettä pakettiani...