Meidän yhteinen viikko NICU:lla alkoi. Ihan hauskaa olla siellä porukalla; voi höpistä, jos tulee tylsää. Perusjutskuja taas tehtiin. Kyllä ne vauvat vaan on ihania. Onneks pääsee nyt tekee ite enemmän vauvahierontaa, niin pääsee olemaan vauveleitten kanssa.

Iltapäivällä käytiin "parempien puolella" katsomassa kotiutusta. Aika jänskää... Vauva on saattanu olla sairaalassa vaikka kuukauden. Vanhemmat ei siis välttämättä ole nähneet vauvaa juuri muuten kuin heti syntymän jälkeen. Ei mitään vaipanvaihtoharjoittelua, ei syöttämistä tai ylipäätään mitään vauvan käsittelyohjausta. Tarkistetaan vaan, että oikeat vanhemmat saa oikean lapsen ja kerrotaan, että vauvaa pitäs syöttää ja pestä välillä. Suurin piirtein. Ja that's it! Vauva mukaan ja menoks. Vähän erilaista varmaan Suomessa :D

Illalla käytiin sirkuksessa. Oli aikaa upeeta! :) Sitäkin voin kovasti suositella, jos joku joskus Shanghaihin eksyy. Itse asiassa jo koko Shanghai Circus Worldin rakennus on näkemisen arvonen pallero.

Asuntolalle kun pääsin, iski huono olo. En tiedä, oonko taas syöny jotain epäsopivaa, mutta pöntöllä sai kakomassa käydä useampaan kertaan. Yöllä nousin kertaalleen myös huonon olon takia. Hetkellisesti jo ajattelin junamatkalla oksentamista :/

Ehkä suurin kauhuskenaario olis, jos meidän "lyhyen" junamatkan oksentais ja ripulois. Ihan vaan sitä ajattelin, että sinne reiälle ei välttämättä pääse sillon, kun tahtoo. Saattaa olla yksi tai kaksi muutakin jonossa. (Ja miten onnistuu kombinaatio reikä lattiassa+oksentaminen? Entä jos tavaraa tulee molemmista päistä? Muuta en sano, kun että eipä ainakaan kovasti naurata silloin.) Ja minähän en henkilökohtaisesti ainakaan oksennusta suuremmin kykene pidättelemään. Taidan varautua muovipussiarmeijalla.

Onneksi seuraavaan aamuun mennessä huono olo oli tiessään.